Meillä on lapsen syntymäpäivät tulossa ja siitä pääsen sujuvasti tämän kertaiseen aiheeseen. Lastenhuoneen lelukaaos. Pohtiiko joku muukin siellä ruudun takana, kuinka hallita lelujen ja tavaran määrää lastenhuoneessa.
Itse en kestä kaaosta enkä sitä, että tavaroilla ei ole paikkaa. Niinpä olen jo esikoisen aikana pohtinut tätä lelukysymystä. Tarvitseeko lapsi paljon leluja? Ja tarvitseeko kotoa löytyä kaikki lempilelut, millä esimerkiksi päiväkodissa leikitään. Lapsi tarvitsee leluja mutta ei ylenpalttisesti. Valtava lelumäärä ei opeta lasta yhtään sen paremmaksi leikkijäksi.
Mielestäni myöskään kotoa ei tarvitse löytyä kaikkia niitä leluja, joilla lapsi mahdollisesti päiväkodissa leikkii. Oman kokemuksen mukaan lapsen keskittyminen leikkimiseen on haastavaa, jos huone on täynnä leluja. Leikki on silloin hyvin lyhytkestoista ja levotonta.
Olen myös pohtinut paljon, että milloin leikin voi jättää levälleen esim. huoneen lattialle. Meillä on tähän sovitut säännöt. Mikäli lapsi on rakentanut jonkin hienon rakennelman, joka kasvaa leikin mukana niin tietysti sen voi jättää useiksi päiviksi lattialle, kunhan ylimääräiset irtotavarat siivotaan pois. Leikkiminen on lapsen työtä ja itse kyllä arvostan lapsen leikkiä. Ja varsinkin sellaista leikkiä, joka jatkuu päivien ajan.
Vinkit lelumäärän hallintaan:
- Satsaa lelujen laatuun eli laatu korvaa määrän.
- Kiinnitä huomiota lelujen säilytysratkaisuihin. Lelut tulee olla helposti lapsen saatavilla.
- Opetelkaa yhdessä lapsen kanssa siivoamaan oman huoneen lelut paikoilleen esimerkiksi iltaisin.
- Mikäli tuntuu, että leluja on liikaa. Voi osan leluista kierrättää tai asettaa hetkeksi aikaa varastoon. Vähän ajan kuluttua vanhat lelutkin saattavat tuntua uusilta.
- Miettikää yhdessä lapsen kanssa, että mitä leluja hankitaan esim. kerätään nukkekotiin uusia tavaroita tai legosarjoja.
- Lahjoiksi voi antaa muutakin kuin leluja. Itse suosin elämyksellisiä lahjoja esim. metsäretket eväiden kanssa tms. yhteinen tekeminen. Aina lahjan ei tarvitse olla kallis ja mahtava.
AIKUINEN MUKANA LAPSEN LEIKISSÄ:
Meillä on esikoinen tosi kova leikkimään ja hänellä riittää mielikuvitusta saada kasaan kiva ja toimiva leikki. Leikkitaidot eivät ainakaan minun kauttani ole hänelle tulleet. Hänen ollessa pienempi istuin lattialla hänen kanssaan ja saatoin rakennella jotain. Mutta enemmän olen tarjonnut mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Havainnoinut hänen mielenkiintonsa kohteita ja harkitusti ostanut mielekkäitä leluja. Itse en näe itseäni leikkivänä äitinä, enkä jotenkin pidä sitä tarpeellisena. Koen, että lapsen tulee osata myös itse keksiä tekemistä ja leikkejä eikä niin, että siihen tarvitaan jatkuvasti aikuista. Teen lapsien kanssa muita juttuja kuin leikin esimerkiksi me pelaamme tai luetaan paljon. Sekä ulkoillaan.
Tämäkin on sellainen asia, että helposti alkaa tuntemaan syyllisyyttä tai huonommuuden tunnetta. Toiset äidit ovat leikkiviä aikuisia ja toiset taas eivät. Muistetaanhan se, että kumpikaan tapa ei tee meistä huonoa äitiä.
Oletko sinä leikkivä äiti? Kirjoita rohkeasti kommentti. Olisi kiva jakaa kokemuksia! 😊