Sorting by

×
Äiti, varhaiskasvatuksen opettaja. 
Pohdintaa ja näkökulmia lasten kasvatuksesta.

“Jokaisella lapsella on oikeus läsnäolevaan vanhempaan.”

Äitiyden paineet – mistä ne tulevat

                           

Ensimmäinen virallinen blogipostaus, aika jännittävää ja samalla kovin kutkuttavaa.

Millainen äiti olen? Miten ulkopuoliset näkevät minut äitinä? Ajoittain koen paineita omasta äitiydestä ja siitä, miten toimia haastavissa tilanteissa.

Koen paineita erityisesti siitä, että minun oletetaan tietävän juuri, miten tulee missäkin tilanteessa toimia koska olen kasvatustieteen ammattilainen. Tiedättekö mitä? en todellakaan ole ammattilainen siinä tilanteessa, kun omat lapset käyttäytyvät sopimattomasti tai edessä on jonkin sortin uhmakohtaus. Tuossa tilanteessa päästä katoavat kaikki hyvät tavat toimia ja olen ainoastaan äiti, joka yrittää vain selvitä ja päästä yli vallitsevasta tilanteesta. Rakentava keskustelu ja lapsen tunteiden sanoittaminen vaihtuvat omaan turhautumiseen ja pinnan kiristymiseen. Jälkikäteen sitä löytää itsensä miettimästä, että miksi en itse toiminut niin kuin vastaavassa tilanteessa olisin töissä toiminut. Töissä sitä osaa ajatella järkevästi ja nousee tilanteen päälle mutta omien lasten kohdalla tunteet ottavat luonnollisesti vallan järjestä.

Moni kysyy usein, että miten jaksan tehdä töitä lasten kanssa, kun kotona odottaa samanikäisiä lapsia. Vastaus tähän kysymykseen on, että hyvin. On aivan eri asia kasvattaa ja opettaa lapsia töissä, kun omien lasten kasvattaminen. Työ on työtä ja siihen suhtaudutaan työhön kuuluvalla vakavuudella ja lisäksi haluan tehdä työni hyvin. Toisekseen työni varhaiskasvatuksen opettajana on mielekästä ja vaihtelevaa. Palaute omasta työstä ja osaamisesta on välitöntä. Lapset ovat aitoja ja heidän reaktionsa asioihin ovat suoria ja rehellisiä. Tämän kaiken lisäksi yksikään päivä ei ole samanlainen etkä voi aamulla tietää millainen työpäivä on tulossa. Työssäni saan toteuttaa itseäni ja koen onnistumisen hetkiä.

Palatakseni omaan äitiyteeni, koen oikeasti olevani hyvä äiti omille lapsillemme. En kuitenkaan täydellinen niin kuin ei kukaan voi olla. Nykymaailmassa elämme suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Paineita saattaa tulla monelta eri suunnalta. Toivoisin, että jokainen luottaisi omaan vaistoonsa ja intuitioon omassa äitiydessään. Sillä pääsee jo pitkälle ja sillä, että uskot siihen, että sinä riität. Monesti sitä itsekin huomaa etsivänsä lapsille elämyksiä ja muita aktiviteettejä, kun oikeasti lapselle riittää se, että ollaan läsnä olevia se hetki, kun heidän kanssaan jotain tehdään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kotona täytyisi koko ajan keksiä tekemistä lapsille ja olla ikään kuin ohjelmatoimisto. Lapselle tekee ihan hyvää välillä myös itse keksiä tekemistä sekä kokea olevansa tylsistynyt.

Kiitos kun luit tämän tekstin!